Tänään en syönyt mitään ennen puolta päivää. Sen jälkeen söin 'lounalla' rasvattoman viilin, 2 palaa ruisleipää ja banaanin, 'välipalaksi' tomaattikeittoa 3 dl ja kaks palaa ruisleipää, illalliseksi lapseni valmistamaa pastaa katkarapu-tonnikala kastikkeella (tonnikala vedessä, tomaattikastikkeessa mukana 7% Floran kevytkermaa). Silti pastan takia mielessä pyörii koko ajan: söinkö liikaa? No, nyt illan mittaan olen lipittänyt pullollisen kuivaa valkoviiniä...
Töissä tuli jumpattua aika lailla. Muuten en jaksanut lenkille. Ainoat omistamani farkut, Lustwearin sellaiset, olivat tänään jalassa ja mukavasti löystyneet! Mies huomauttaa koko ajan, että olen laihtunut. Kyllä se pienikin pudotus vaan tuntuu ja näkyy joka puolella. Lähden torstaina taas reissuun, ensin olen menosssa 4 päivää, sit käyn yhden illan kotosalla ja taas viikoksi työmatkalle. Hitto et matkustaminen ja syöminen on mulle hankalaa... En tajua miten saisin siihen yhtälöön järkeä.
Huomenna kampaaja ja paljon töitä. Liikaa.
Tänään ruokaostosten lomassa kokeilin Prismassa juoksulenkkareita. Luulen että on pakko hankkia sellaiset. Ostin nykyiset lenkkarit muutama kuukausi sitten ja ovat tosi hyvä ja mukavat ja istuvat, mutta ne on tehty pääasiassa kävelyyn. Vaimennus ei siis ole ollenkaan sitä luokkaa kuin juoksukengissä. Painoakin on sen verran, että hyvä vaimennus on tarpeen. En todellakaan halua lisää vaivoja alaselkään enkä mitään penikkatautia, josta kärsin nuorempana kun yritin juosta. Hassua on se, etten koskaan aiemmin ole mitenkään nauttinut juoksemistesta. Luultavasti olen juossut liian kovaa (tästä on about 18v aikaa...), mutta silti minusta on yllättävää, en saan jotain perverssiä ja täysin odottamatonta nautintoa juoksemisesta, tai hölkkäämisestä -sitä kai 'juoksuni' enemmän on. Ystäväni, joka aloitti yllytyksestäni Polar-sykemittarin kanssa kuntoilun ja juoksemisen viime lokakuussa on nyt laihtunut 16 kiloa. Jos saisin edes 10 kiloa pois niin olisin iloinen!