Vaikka puolipäiväinen lomailu ja etätoiden tekeminen kotoa käsin on mukavaa, alkaa silti hieman rasittaa tämä pitopalvelun pyörittäminen. Tällä tarkoitan jatkuvaa ruoan laittoa perheelle, johon tietysti sisältyy aterioiden suunnittelu, raaka-aineiden hankkiminen ja keittiön siivous. Välillä tuntuu, etten oikeasti mitään muuta ehdi tekemään. No, mies tekee talossa muita hommia ja hänellä on vastuu kalaruoista yms. joten en voi valittaa. Ja toisaalta haluan tietää mitä ruoka tarkalleen sisältää, joten helpointa on valmistaa se itse. Silti joka aamu kahvikupin ääressä ajatus pyörii siinä, mitä ruokaa tänään keksin väsätä. Ihanaa kun koulut ja päiväkodit taas kohta alkavat, ja lapset saavat siellä sentään lounaan.
Kurkku on vähemmän kipeä, mutta kitalaessa on vielä täpliä ja nieleminen siksi vähän kivuliasta. Mutta ehkä tämä pikku hiljaa tästä.
Olen tilannut aivan käsittämättömän ihanat ja kalliit kengät Minna Parikalta ja niiden pitäisi tulla tänään tai huomenna. Huh, vähän jännittää että ovatko sopivat. Mulla ei oikeasti olisi varaa mihinkään Parikoihin, mutta olen ostanut hirveän vähän vaatteita viime aikoina laihtumisen toivossa ja kai jotenkin kieroutuneesti ajattelin, että upeat kengät kannustavat minua tässä projektissa eteenpäin. Vielä vähemmän pätevä tekosyy on serkkuni hautajaiset, jotka ovat sunnuntaina. Anyway... Onkohan posti tullut jo?

Päivän syömiset:
- kahvia
- lasillinen rasvatonta piimää
- täysjyväriisiä ja papuvihannesmuhennosta, jossa kidney-papuja, broccolia, porkkanaa, valkosipulia, kesäkurpitsaa, tomaattimurskaa, 5% creme fraichea, suolaa, mustapippuria ja timjamia
- kahvia, rasvatonta maustamatonta jogurttia ja pakastemustikoita
- vähän täysjyväriisiä ja papumuhennosta lounaalta, 4 kalapuikkoa, teetä
- kaksi täysjyvätoastia, päällä savulohta, kevyttä sulatejuustoa ja kurkkua, teetä, lasi punaviiniä

Edit klo 15:
Posti ei tuonut vielä Parikan kenkiä. Voih. Huomenna niiden pitäisi tulla. Olo on jotenkin saamaton.
Suuhun ja nieluun sattuu minkä tahansa syöminen. Ei ole mukavaa.

Edit klo 23:
Kävin illalla lenkillä vaikka kitalakeen sattui ja kirveli. Lenkki oli 42min, 323 kcal josta 50% rasvaa, keskisyke 136. Mua niin ottaa päähän, että jostain olen saanut tämmöisen hemmetin viruksen. Niin tekis mieli lenkkeillä, käydä salilla ja traineri olis tässä kuussa käytettävissä. Mutta ei, pitää tulla tämmöinen vaiva joka todella on tehnyt olon epämukavaksi ja kunnollisen harjoittelun mahdottomaksi. Paskan paska.
Mutta hyvä fiilis oli lenkillä, vaikka otin iisisti ja kävelin pahimmat ylämäet. Taas muistin, kuinka hienoa oikeasti on se, että kunto on kohonnut. Vielä puoli vuotta sitten mun olis ollut mahdotonta edes ajatella, että nautin juoksulenkeistä näin paljon tai että ylipäätään jaksaisin kunnon lenkkejä juosta.